Leipää ja sirkushuveja. Kumpaakaan ei länsimaiselta ihmiseltä juuri puutu. Viihdettä ja viihteellisyyttä pitää olla. Televisiokisoja tanssitaidoista, laihduttamisesta, laulamisesta, jopa suljetussa tilassa asumisesta.
Uutisten on oltava viihteellisiä: kukapa ei olisi jo kuullut Sauna-Jormasta. Väkisinkin. Meille kerrotaan Katy Perryn ex-miehen vessaseksistä toisen miehen kanssa niin kuin meidän kuuluisi siitä tietää ja niin kuin meidän kuuluisi olla siitä kiinnostuneita.
On vanha juttu kertoa, että kaikki nekin, jotka väittävät lukevansa vain Suomen Kuvalehteä, ahmivat 7 Päivää -lehden juttuja. Juorujen lukija- ja kuulijakunta on suuri, mutta onko se siksi, että sitä halutaan vai siksi, että sitä saa vaikkei tilaakaan.
Kuka päätti, mitä on viihde? Mikä sinua viihdyttää? Mitä viihtyminen tarkoittaa? Miksi ihmiset valittavat, ettei televisiosta tule mitään kunnollista, mutta katsovat sitä silti? Tarkoittaako se sitä, etteivät ihmiset oikeasti välitä, mitä sieltä tulee, vai että he salaa rakastavat roskaksi haukkumaansa viihdettä? Vai laittavatko he vain suutuspäissään television kiinni ja tarttuvat kirjaan?
Minä olen todella kuiva tosikko. En kaipaa viihdettä tuutintäydeltä, osa putkesta riittäisi hyvin. Haluan kuulla maailmasta kaiken, iloineen ja suruineen. Studion sisään rakennettu tekomaailma valoineen, lavasteineen ja kauniisti puettuine juontajineen ei kerro minulle mitään maailmasta. Minut on viety silloin Colosseumille nauttimaan sirkushuveista. Lyön vetoa, kuka tippuu ekana kisasta. Kuulen, millaiset arvostelut hän saa ennen kuin poistuu takavasemmalle.
Takavasemmalle saavat poistua kaikki, jotka eivät ole tarpeeksi sujuvia. Kilpailu ei siedä keskinkertaisuutta, ei pienintäkään rikettä. Kilpailussa suorituksen on oltava täydellinen. Täydellisyyteen pyrkivä ihminen on mielestäni vaarassa sairastua. Siihen ei ketään pidä kannustaa. Vahingonilo tai toisen hölmöydelle naureskelu ei ole hyvästä kenellekään. Kannattaa viihdyttää mieluummin itseään katsomalla leikkiviä lapsia kuin naureskella toisten aikuisten lapsellisille törmäilyille.
Uutisiin en kaipaa viihdettä. Uutisen pitäisi aina ylittää se ikivanha uutiskynnys. En jaksa uskoa, että Katy Perryn ex-miehen vessaseksi ylittää uutiskynnyksen, ja niin se vaan pomppaa yli kepeästi kuin orava. Uutinen voi silti olla hyvä. Ei aina tarvitse kuolla pakolaisveneessä, kauppakeskusampumisessa tai maanjäristyksen seurauksena. Maailmassa tapahtuu varmasti paljon hyvääkin. On vaan työlästä kaivaa hyvää maailmasta ilman, että etsitään viihdettä.
Maailmasta kuulee yleensä eniten niistä nurkista, joissa majailee joku ammattitaitoinen toimittaja. Suomalaisella medialla ei ole ammattitaitoisia toimittajia joka nurkalla. Siksi toivon, että ulkomaantoimitus jaksaisi haravoida muita nurkkia tarkemmin.
Suomalainen tietää yleensä aika paljon enemmän muusta maailmasta kuin esimerkiksi koulutettu yhdysvaltalainen. Kiitos kuuluu koululle, ja uutisille, joissa joka päivä kerrotaan muusta maailmasta. Kiitos kuuluu televisiolle, joka on ostanut, tuottanut ja lähettänyt paljon dokumentteja eri puolelta maailmaa. Ei sotketa viihdettä nyt tähän.
Hyvinvoivan länsimaisen ihmisen pitää jaksaa katsoa ja lukea, millaista maailmassa on. Ikäviäkin asioita täytyy tietää ja sietää. Ihmiselle kuuluukin tulla paha mieli, jos joku näkee nälkää tai juoksee pakoon sotaa.
Hyviä uutisia täytyy kertoa. Ja viihdettä pitää olla. Voisiko viihde kuitenkin näyttää esimerkkiä toisten kannustamisessa heidän epätäydellisyydessään? Se auttaisi koko yhteiskuntaa pärjäämään paremmin. Suomalainen perikateus yhdistettynä vahingoniloon ei perusta menestyviä yrityksiä eikä edistä ihmisten hyvinvointia.
Antakaa tosikolle uutisia, hyviä ja huonoja. Ja antakaa kilttiä viihdettä, josta tulee hyvä mieli toisen puolesta. Minulla on vakaa usko, että meitä tosikoita on muitakin kuin minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti